Vaarallisten aineiden kuljetukset maanteillä

ADR on kahden vuoden välein uusiutuva ADR-jäsenvaltioiden välinen sopimus vaarallisten aineiden maantiekuljetuksista. Kotimaan liikenteessä noudatetaan VAK-lainsäädäntöä. VAK-lainsäädäntö on lähes yhteneväinen kansainvälisen ADR-lainsäädännön kanssa ja se onkin VAK-lainsäädännön pohjana. Myös VAK-lainsäädäntö on kahden vuoden välein uusiutuva, kuten ADR-lainsäädäntö.

Euroopassa maantiekuljetusten osaltanoudatetaan ADR-sopimusta (European Agreement Concerning the International Carriage of Dangerous Goods by Road). ADR-sopimusta ylläpitää UNECE:n eli YK:n Euroopan Talouskomission alainen toimielin. Sopimukseen liittyneet jäsenmaat soveltavat ADR-sopimusta kansainvälisissä vaarallisten aineiden maantiekuljetuksissa ja omassa, kansallisessa lainsäädännössään toimivaltaisten viranomaistensa kautta.

ADR-sopimuksessa määritellään, miten vaarallisia aineita saa kuljettaa sopimuksen vahvistaneiden maiden välillä. Sopimuksen tarkoituksena on kuljetusturvallisuuden lisääminen sekä eri osapuolten velvollisuuksien ja vastuiden määrittäminen. Määräykset koskevat mm. kuljetusketjun osapuolten vastuita, kuljetettavia tuotteita, asiapapereita, kuljetusvälineitä ja kuljettajia sekä turvallisuusneuvonantajan nimeämis velvollisuutta.

Liikenneministeriö on Suomessa toimivaltainen viranomainen vaarallisten aineiden maantiekuljetuksissa ja Liikenteen Turvallisuusvirasto Traficom hoitaa sille määriteltyjä tehtäviä viranomaisvalvonnassa ja lainsäädännön kehittämisessä VAK- ja ADR-lainsäädännön osalta.

Vaarallisten aineiden maantiekuljetuksissa huomioitavaa

Suomessa on kansallisesti voimassa laki Vaarallisten aineiden kuljettamisesta 719/1994 (muutoksineen), joka on kuljetuksissa aina huomioitava ja sen nojalla annettuine asetuksineen, päätöksineen, määräyksineen ja muine ohjeineen.

Kansainvälisessä liikenteessä vaarallisten aineiden maatiekuljetuksista on voimassa kansainvälinen sopimus (ADR-sopimus). ADR-sopimuksessa määritellään esimerkiksi aineiden luokitukset, eri osapuolten vastuut ja velvollisuudet kuljetusketjussa ja henkilöstön pätevyyteen liittyvät vaatimukset. ADR-sopimus on pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta yhteneväinen kansallisten VAK-määräysten kanssa.

Lähettäjän velvollisuudet

Lähettäjän velvollisuuksista säädetään VAK-lain 8 §:ssä.

Lähettäjä vastaa aina vaarallisten aineiden luokittelusta, pakkaamisesta ja oikeasta tietojen ilmoittamisesta. Kaikki tarvittavat tiedot on toimitettava kuljetustilauksen yhteydessä, jotta kuljetus voidaan suorittaa lainvaatimusten mukaan.

Lähettäjä vastaa aina kuljetukseen antamastaan tavarasta; sen oikeasta luokittelusta, pakkaamisesta, merkinnästä ja dokumentoinnista ja siitä, että sitä tavaraa/ainetta voidaan kuljettaa kaikilla kuljetusreitillä käytettävillä kuljetusmuodoilla noudattaen niiden määräyksiä.

Lähettäjän tulee selvittää kuljetuksessa käytettävät kuljetusmuodot ja niiden edellyttämät luokitustiedot, pakkausmääräykset ja tarvittavat dokumentit hyvissä ajoin etukäteen ennen kuljetusta.

Kaikki tarvittavat kuljetusluokitustiedot on yleensä helpointa löytää lähetettävän tuotteen käyttöturvallisuustiedotteesta. Kuljetusluokitustiedot löytyvät käyttöturvallisuustiedotteen kohdasta 14 ja tarvittavan käyttöturvallisuustiedotteen voi pyytää tavaran valmistajalta.

Vastaanottajan velvollisuudet

Vastaanottaja ei saa kieltäytyä ottamasta lähetystä vastaan muutoin kuin pakottavista syistä.

Vastaanottajan on varmistettava kuorman purkamisen jälkeen, että säännöksissä olevat häntä koskevat vaatimukset on täytetty.

Jos vastaanottaja käyttää muiden osapuolten, kuten kuorman purkajan, pudistajan tai muun vaaratekijöiden poistajan palveluja, hänen on tehtävä riittävät toimenpiteet varmistuakseen, että säädetyt vaatimukset on täytetty.

Turvallisuusneuvonantajan nimeämisvelvollisuus

Yrityksillä, jotka kuljettavat tai kuormaavat vaarallisia aineita tai joiden toiminnalla on muuten vaikutusta näiden aineiden kuljetusturvallisuuteen tie- ja/tai rautatiekuljetuksissa, on nimettävä erityisesti tätä tarkoitusta varten koulutettu henkilö yrityksen turvallisuusneuvonantajaksi.

Turvallisuusneuvonantajaa koskeva lainsäädäntö on annettu valtioneuvoston asetuksella 274/2002.

Turvallisuusneuvonantajalla tulee olla kuljetusmuotokohtainen todistus (tie- ja/tai rautatie) kokeesta, jolla osoitetaan henkilöllä olevan tarvittava asiantuntemus. Tämän kokeen vastaan ottaa liikenteen turvallisuusvirasto Trafi.

Tutustu lainsäädäntöön ja ole selvillä, pitääkö yrityksessäsi olla myös lain edellyttämä turvallisuusneuvonantaja asetuksessa hänelle määriteltyjen tehtävien suorittamiseksi.