SSAB:n Raahen tehtaalta lähtee vuosittain miljoona tonnia terästä jatkojalostettavaksi Hämeenlinnaan.
Raahen tehtaalla tehdään päivittäin vaativaa, jopa vaarallista työtä, kun kuumina hehkuvia 600-asteisia teräskeloja nostetaan kelakehtovaunuihin. VR Transpointin Oulun palveluyksikön vaihtotyöntekijät ovat silti tehneet Raahessa yhtäjaksoisesti yli 1 700 tapaturmatonta työpäivää.
Molemminpuolista yhteistyötä
Mitä Raahessa on tehty oikein? VR Transpointin Oulun palveluyksikön palvelupäällikkö Ville Luokkala antaa paljon painoa läheiselle yhteistyölle:
– Meillä yhteistyö on molemminpuolista. Suunnittelussa, päivittäisessä työssä ja korjaavissa toimenpiteissä otetaan koko ajan huomioon toisen osapuolen toimintaan vaikuttavat tekijät. Kummankin puolen haasteet tiedostetaan, ongelmat ovat yhteisiä, ja peli avataan molemmin puolin.
Luokkalan yhteistyökumppani Raahessa on jo vuosien ajan ollut kuljetusten suunnittelupäällikkö Jukka Kauppila.
– Olemme tehneet hyvää yhteistyötä. Täytyy muistaa, että palvelun tuottajan pitää tuottaa lisäarvoa tilaajalle myös turvallisuusasioissa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että puutteista ja poikkeamista pitää kertoa myös tilaajalle ja korjaavat toimenpiteet pitää tehdä nopeasti.
Työturvallisuus pysyy kunnossa vain, jos siitä huolehditaan jatkuvasti.
Turvallisuustyöskentely on kuin tynnyrin työntämistä ylämäkeen. Jos kerran oikaiset selkäsi, tynnyri lähtee vyörymään alaspäin. Säännöllinen yhteydenpito eri toimijoiden kesken ja etukäteen sovitut palaverit ovat tärkeitä, mutta niin on myös päivittäinen operatiivinen toiminta.
Palkinto sitoutumisesta
SSAB:n asiakkuutta hoitava KAM Heikki Hellsten arvioi, että Raahen tehtaan hyvät saavutukset perustuvat jatkuvaan, säännölliseen ja sinnikkääseen työhön.
– Jos haluaa viedä jotain asioita eteenpäin, se ei tapahdu sormia napsauttamalla. Turvallisuuden parantamista täytyy pitää esillä kokoa ajan.
Syyskuussa SSAB palkitsi VR Transpointin esimerkillisestä sitoutumisesta ja työstä työturvallisuuden parantamiseksi.
– Palkinto lämmittää, ja se on osoitus siitä, että SSAB osaa arvostaa kumppania, joka ottaa turvallisuuden vakavasti. SSAB:ssä johto ylhäältä alas saakka tukee turvallisuuden kehittämistä.
Parannuksia kalustoon ja opasteisiin
Oikeanlaisella kalustolla on ratkaiseva merkitys, jos turvallisuutta halutaan kehittää. ”Ruubeni” -vaunuihin vuosi sitten lisätyt vaunuvintturit paransivat lastaushenkilöstön työturvallisuutta merkittävästi, kertoo Jukka Kauppila:
– Aiemmin lastarien piti sitoa levyt kuormaliinoilla vaunuun. Meidän henkilökuntamme piti nousta vaunuihin ja laskettua niistä useita kertoja peräkkäin. Se oli työturvallisuusriski.
– Vaunuvintturit poistivat tarpeen nousta vaunuun. Vintturit olivat pieni kustannus, mutta todella suuri turvallisuustekijä lastaushenkilöstölle. Lisäksi lastaus nopeutui.
Muitakin parannuksia on tehty. Raahen tehdasalueen kahteen tasoristeykseen on asennettu huomiolaitteet varoittamaan risteävää liikennettä. Vihellinopasteen käyttöä on lisätty. Vihellinopaste varoittaa aina, kun veturi lähtee liikkeelle, lähestyy tasoristeystä tai ajaa halliin.
Lastaushalliin tuleva juna käynnistää automaattisesti varoitusvalot. Kuljettaja ohjaa junaa kauko-ohjauksella ensimmäisestä vaunusta ja käyttää aina pimeässä ja hämärässä otsalamppua havainnoinnin parantamiseksi.
Uutta tietoa tutkimuksesta
Osa kehitystyöstä on pitkäkestoista. Parhaillaan SSAB:llä, VR Transpointilla ja Oulun yliopistolla on meneillään projekti, jossa teräskeloille etsitään parhaita mahdollisia sidontatapoja noston ja kuljetuksen yhteydessä mitattujen voimien perusteella. Myös nousevien akselipainojen vaikutus selvitetään, kertoo Heikki Hellsten:
– Kun akselipainot kasvavat, vaunuun voi lastata entistä enemmän kuormaa. Meidän täytyy yhdessä katsoa, miten se vaikuttaa turvallisuuteen. Meidän pitää hoitaa asia niin, että uusista mahdollisuuksista saadaan kaikki hyöty irti ilman, että turvallisuus vaarantuu.
Lastaus- ja sidontakoulutusta
SSAB ja VR Transpoint tekevät tiivistä kehitystyötä myös autokuljetuksissa. VR Transpointin asiantuntijat ovat esimerkiksi kouluttaneet myös muiden yhtiöiden kuljettajia Hämeenlinnassa ja Pulkkilassa. Tuotannonsuunnittelija Sari Koski Pulkkilan tehtaalta korostaa yhteisten toimintatapojen merkitystä:
– Meillä on tuotekuljetuksissa toistakymmentä kuljetusyrittäjää. Kaikilla pitää olla täsmälleen samat pelisäännöt. Autokuljetuksiin on laadittu tarkat ohjeet, joista osa on visualisoitu. Ja jos sattuu poikkeama, se käsitellään aina tietyllä kaavalla. Etsimme perimmäisen syyn, teemme tarvittavat korjaukset ja seuraamme kehitystä.
– Tärkeintä on se, että yhteistyö pelaa. Lisäksi meidän täytyy toimia esimerkkinä. Omien turvallisuusasioiden pitää olla kunnossa.
Poikkeamia ei saa suvaita
Logistiikkapäällikkö Markus Lemberg vastaa SSAB:n Suomen tehtaiden maantie- ja rautatiekuljetuksista. Hänen mielestään tehdasalueiden turvallisuuteen vaikuttaa vahvasti eri toimijoiden sujuva yhteispeli.
– Kun veturilla liikutaan, pitää ottaa huomioon molempien yritysten henkilökunta, mutta myös muut toimijat, kuten autokuljettajat sekä huolto- ja siivousfirmat. Rekkafirmojen kuljettajat eivät käy tehdasalueella päivittäin, ja on hyvä, jos veturinkuljettajat tiedostavat tämän.
Lembergin mukaan kaikkien toimijoiden turvallisuusasenne on parantunut.
– On ymmärretty, että sovituista toimintamalleista täytyy pitää jääräpäisestikin kiinni. Poikkeamia ei voi suvaita.
Tavoitteena nolla tapaturmaa
Turvallisuudesta huolehtiminen vaatii jatkuvaa valppautta.
– Normien tarkka noudattaminen nostaa yleensä päivittäisen tekemisen riittävän korkealle tasolle. Tuumaa, tee -ajatusmalli on toimiva eli aina pitää katsoa, onko kaikki kohdallaan vai onko ympäristössä jotain poikkeavaa. Usein tapaturmat alkavat siitä, että tapahtuu jokin epätodennäköinen asia, ja heti perään toinen. Turvallisuus on jokaisen vastuulla. Pitää katsoa sivuille, ja katsoa naapurinkin puolesta.
Pahinta on, jos ei tiedetä miten pitää toimia. Tästä syystä SSAB huolehtii tarkasti perehdytyksestä ja riittävästä yhteydenpidosta eri toimijoiden kesken.
Jatkuva työ turvallisuuden parantamisseksi on tuottanut tuloksia, mutta Lembergin mielestä kehitystyötä pitää jatkaa.
”Tavoitteenamme on nolla tapaturmaa, ja siihen on vielä matkaa. Kommunikaatiota pitää parantaa edelleen ja riskejä pitää arvioida sekä yhteisissä katselmuksissa että päivittäisessä työssä”, Lemberg sanoo.
